Rodun taustalla
Irish cob eli irlannincob on risteytysrotu, kuten alkujaan moni muukin. Perimä sisältää mm. welsh-, dales-, connemara- ja fellponia sekä shire- ja clydesdalehevosta. Takana saattaa toki olla muitakin rotuja. "Omana" rotunaan näitä on kuitenkin kasvatettu Brittein saarilla jo sukupolvien ajan.
Irlannincob on yleisilmeeltään tiivis ja voimakas hevonen, jolla on suuret luut ja runsaasti lihaksia. Käyttötarkoitukseltaan sen on erinomainen yleishevonen. Irlannincob on rakenteeltaan tasapainoinen, seisoo ryhdikkäästi ja on vaikuttavan näköinen. Säkäkorkeudet vaihtelevat ponikokoisista jätteihin. Tunnusomaista ovat tupsujalat ja viikset. Kantakirjassa sallittuja värejä ovat kaikki muut paitsi albiinot, yleisimmin irlannincobit ovat kirjavia.
Irlannincobit olivat alkujaan kiertelevien tilattomien ja mustalaisten hevosia. Kiertolaiset usein ostivat sieltä täältä sellaisia hevosia, jotka eivät muille kelvanneet esim. kirjavan värityksen takia. Toisinaan tiloilla yöpyessään he myös saattoivat tammansa astuttaa -luvalla tai ilman- tilalta löytyvällä orilla. Tällöin ei rodulla ollut väliä, kunhan astuttaminen oli ilmaista ja ori komea. Osa väestä on kuitenkin vaalinut hevosia arvokkaimpana omaisuutenaan, astuttaneet vain komeimmilla oreilla suunnitelmallisesti ja nämä ihmiset muistavat tänä päivänäkin hevostensa polveutumisen monien sukupolvien taakse. He kutsuvat usein hevosiaan nimikkeellä traditional cob/gypsy vanner/gypsy horse.
Yhä useammassa maassa hevosharrastajat ovat ihastuneet tähän komean ulkomuodon ja viisaan luonteen omaavaan rotuun. Se on monipuolinen harrastuskaveri vaelluksille, kouluratsuksi, valjakkoon, westerniin ym. Tinkeristä voidaan käyttää irlannincob nimitystä, jos se on irlannincob-kantakirjassa. Suomessa irlannincobeja on arviolta reilut kolmesataa ja niiden määrä lisääntyy vuosi vuodelta.
Kantakirja ja yhdistystoiminta
Kantakirjaan rekisteröiminen ehkäisee sisäsiitosta ja parantaa hevosenomistajien sekä muun maailman yhteydenpitoa rotuasioissa. Kantakirjaan rekisteröidään myös sukupuu ja se näkyy aikuisten ja varsojen EU-hevospassissa, jos vanhemmat ovat tiedossa.
Irlannincob "Irish Cob" määriteltiin roduksi Euroopan Unionissa, ja kantakirja hyväksyttiin vuonna 1998 Irlannissa. 2000-luvun vaihteessa hollantilaiset ja saksalaiset kasvattajat liittyivät Irlannin kantakirjaan ja aloittivat omat "tytärkantakirjat" irlannincobeille, perustuen alkuperäiskantakirjan periaatteisiin.
Irlannin kantakirjan menettäessä lupansa vuonna 2005, Hollannin ja Saksan kantakirja jatkoivat alkuperäisen rotumääritelmän ja tapojen käyttöä tuomaroinnissa. Vuoden 2006 lopulla yli 5000 irlannincobia, mukaanlukien melkoinen määrä hevosia Suomesta, on rekisteröity näiden maiden kantakirjoihin. Sittemmin emokantakirja on palautettu Irlantiin.
Hollannin irlannincobyhdistyksen päätavoite on säilyttää irlannincob-rotu.
Rodun säilyttämisen kannalta on tärkeää jäljittää sukupuu ja saada tunnistajat arvostelemaan yksittäisen eläimen arvo jalostukseen.
Rekisteröinnin jälkeen hevosesi saa hevospassin. Nämä passit ovat pakollisia kaikissa EU-maissa ja useimmissa maissa hevoseläinten siirtäminen tai kauppaaminen ilman passeja on sakon uhalla kielletty. Rekisteröiminen tulee pakolliseksi myös Suomessa kesällä 2009, minkä jälkeen passia tulee pitää mukana esim. klinikkakäynnillä. Parasta on toki yhdistää kummatkin: hankkia passi ja rekisteröidä hyväksyttyyn kantakirjaan.
Mitä jos Suomeen hyväksytään irlannincobkantakirja?
Vasta hyväksytyn irlannincobkantakirjan jokaisessa EU-maassa tulee hyväksyä kaikki irlannincobit toisesta EU-maasta ilman rajoituksia, mukaan lukien polveutumistiedot.
Jos Suomeen hyväksytään irlannincobkantakirja, ICS Hollanti tukee suomalaisten hevosten vaihtoa omaan kantakirjaan. Hollannin myöntämät passit säilyvät voimassa.
Voisiko ICS Hollanti perustaa irlannincobkantakirjan Suomeen?
Ei voi. Vain suomalaiset voivat perustaa kantakirjan Suomeen.
ICS-Hollanti kouluttaa tunnistajia ja tuomareita, jotka lähitulevaisuudessa voivat työskennellä itsenäisesti ja on taatusti tukemassa niitä, jotka haluavat perustaa kantakirjan irlannincob-rodulle omaan maahansa.
Hevospassit annetaan Hollannista, jos Maa- ja Metsätalousministeriö hyväksyy kantakirjan, se voi antaa omat passit.
Näiden sivujen kuvista
Kuvia ei luovuteta virtuaalitalleille eikä niitä saa kopioida. Ota yhteyttä sähköpostilla, jos tarvitset kuvia esim. koulutyöhön tai vastaavaan, katsotaan voimmeko auttaa.
APUA VARSAN NIMEÄMISEEN VOI HAKEA TÄÄLTÄ
SE ON TAAS AIKA E-VITAMIININ,
??? MILLAISTA ON HYVÄ HEINÄ ???
LUE JA OPI LISÄÄ TÄSTÄ
Tautia voisi luonnehtia lähinnä krooniseksi ihotulehdukseksi ja sitä on tutkittu esim.shireillä. Tohtori Affolteren (UC Davis) mukaan tämä esiintyy vain raskailla tupsujalka-roduilla ja nyt se on löydetty irlannincobeista, ilmeisesti myös Suomesta.
Lue aiheesta lisää
VUOHISPUNKKI eli JALKAKAPI
Viime aikojen kostea ”englantilainen talvi”on taas kirvoittanut runsasta keskustelua tupsujalkojen vuohispunkeista. Tämä on kooste hevosen omistajien kaikenkirjavista kokeiluista sekä kokemuksista, tämä ei ole virallisesti tutkittua tietoa. Tätä kirjoitusta varten on myös haastateltu useampaa eläinlääkäriä, mutta heilläkään ei selvää ratkaisua tähän ole. Monesti hevosenomistaja tietääkin tästä eläinlääkäriä enemmän ja hoitokin on melkoista hakuammuntaa. Seuraavaksi mainittuja lääkkeitä ei ole testattu hevosilla, joten näiden käyttö ja kokeilu jää hevosenomistajien vastuulle.
Vanhan kertauksena siis, että vuohispunkki elää hevosen jalkakarvoissa ja ihon alla. Hevonen kutiaa jaloistaan, joten se puree, hankaa ja monesti paukuttaa niitä maahan. Eläinlääkäri ottaa ihosta raapenäytteen, koska punkki ei ole silmin nähtävissä. Monesti hevosenomistaja huomaa asian löytäessään hevosensa jaloista rivin näköistä rupea. Joskus raapenäyte osoittautuu negatiiviseksi punkkitartunnasta huolimatta.
Tästä vaivasta kärsivät irlannincobien lisäksi myös shiret, clydesdalet, friisiläiset ym. tupsujalkaiset hevoset. Tosin nyt näyttää eläinlääkäreiden mukaan siltä, että tämä on laajalti kaikenlaisten tuontihevosten ongelma, karvoituksesta viis. Hoitoa aloitettaessa tulee siis hoitaa kaikki tallin hevoset, rodusta riippumatta. Uusimpien tietojen mukaan myös punkin elinkierto on luultua pidempi ja se voi elää ilman isäntäeläintä jopa 3 viikkoa. Saman verran kestää sen kehitys munasta. Itse desinfioin myös karsinan ja varusteet omaa hoitaessani eikä siitä ainakaan haittaa ollut. Hoidon ja tilanteen seuraamisen helpottamiseksi myös vuohiskarvojen ajelu saattaa olla kannattavaa. Ainakin näin varmistetaan hoitotuotteiden pääsy iholle asti tapauksissa, joissa hoito on kovin paikallista.
Nyt asiasta kysellessäni tuli ilmi myös, että parhaat hoitotulokset on saavutettu kuivalla säällä sekä ulkoilualuetta vaihtamalla. Tuleva kesä olisi siis luultavammin otollinen hoitoajankohta. Toisaalta myös luminen pakkastalvi voisi olla kokeilemisen arvoinen. Varmaksi tiedoksi vuosien varrella on kuitenkin vahvistunut, että tämä vaiva tarttuu ja on hankala häätää lopullisesti. Tarkoitus ei ole lietsoa yleistä hysteriaa, vaan saada aikaan asiallista keskustelua hoitokeinoista. Tupsujalkojen omistajien on otettava vaiva vakavasti.
Talli Herkuleksella Ruotsissa käsitellään hevoset Sebacil -liuoksella (reseptilääke) kahdesti vuodessa, mutta soitettuani eläinlääkärille varmistui, ettei Sebacilia enää Suomesta saa. Nyt sille on tullut markkinoille korvaaja Cydectin Pour On Vet , tästä minulla ei ole omakohtaista kokemusta. Merkittävää tässäkin on, että Herkuleksella hoidot on jouduttu uusimaan kahdesti vuodessa, joten kokonaan ei punkeista ole päästy eroon kuitenkaan.
Ektosid Vet oli todella tehokasta, mutta sitä ei ole saanut enää pariin vuoteen. Siinä oli vaikuttava aine luonnon pyretriini ja se oli tarkoitettu mm. sikakapiin. Kokeiltu on myös Coopersekt -ja Swithc Pour On-nimisiä valeluliuoksia, mutta näillä ei ole vaikutusta vuohispunkkiin. Noromectin-valeluliuoksesta lehmille on myös rohkaisevia kokemuksia. Viime aikoina on jouduttu tyytymään ivermektiini -matolääkkeisiin joko suun kautta tai ivomec -piikin muodossa. Kaikki eläinlääkärit eivät kuitenkaan suostu ivermektiiniä pistämään. Ivermektiinin tukena kannattaa käyttää toista hoitomuotoa samanaikaisesti esim. Frontline-suihketta. Kokeilussa on myös ulkomailta saatava luonnon pyretriini-suihke. Sitä suihkutetaan jalkoihin ainakin yksi pullo päivässä vähintään neljän päivän ajan.
Yleisin käytäntö lienee ivermektiini- matolääke 3-4 kertaa 2 viikon välein yhdistettynä Frontline-suihkeeseen. 2 viikkoa perustuu em. matolääkkeen vaikutusaikaan. Eräs eläinlääkäri totesi, että ivermektiini-matolääke kannattaa antaa ennen astutuksia, näyttelyitä tms., koska se suojaa uudelta tartunnalta sekä myös ”inaktivoi” hevosessa jo olevat punkit. Ivermektiiniin on monesti yhdistetty pesu Hexocil - shampoolla tai Betadine -pesuliuoksella (apteekista, oranssi etiketti), jotta on saatu helpotettua kutinaa ja puhdistettua ärtynyttä ihoa. Tutkimustietoa siitä tappaako esim. jodi vuohispunkin ei ole. Jos hoidoissa käytetään öljyjä tms., on saippuapesu ennen uutta hoitokertaa aivan ehdoton.
Frontline on apteekista reseptittä saatava suihke tai ampulli, joka on tarkoitettu koirille ja kissoille. Itse olen kokenut suihkeen jalkojen käsittelyssä kätevämmäksi. Toiset ovat käyttäneet ampulleja selkään laitettuina. Suurin saatava pakkauskoko on 250ml. Annostus kannattaa tarkistaa eläinlääkäriltä, mutta Frontline on selvästi miedompi kuin esim. valeluliuos Eprinex, joka saattaa polttaa karvat ja jopa ihon. Reseptilääke Eprinex Pour on vet on tarkoitettu lehmille syyhypunkin hoitoon ja siitä löytyy lisätietoja http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/vetspc/9/874369.shtml.
Noromectin pour on- liuoksesta on nyt saatu hyviä kokemuksia, seuraava on erään käyttäjän kokemus:”Noromectin pour on-valeluliuos vei punkkioireet ensimmäisellä kerralla täysin. Pullokin oli aika halpa, 35€/250lm eli 500 kiloiselle saa 5 hoitokertaa, yleensä on laitettu 2 x 2vkon välein. Eli kokeilemisen arvoinen juttu, tulevaisuus näyttää loppuivatko oireet kokonaan.”
Noromectin Pour On on ivermektiiniliuos eli loishäätö tulee ainakin hoidettua sekä sisäisesti että ulkoisesti. Monet kasvattajat ja harrastajat laittavat Noromectin-valeluliuoksen 2 x vuodessa säännöllisesti. Ilmeisesti näin on pidetty eläin ilman suurempia oireita vuosien ajan. Tämä on varmasti tällä hetkellä paras vaihtoehto eläimen hyvinvoinnin kannalta, jäämme odottamaan koska joku kertoo oireiden häipyneen pysyvästi ;)
Äskettäin sain palautetta friisiläisen omistajalta, joka oli kokeillut pelkkää Expottia. Sehän on punkkikarkoite koirille, jonka eräs eläinlääkärikin mainitsi sen kokeilemisen arvoisena. Tulokset olivat positiivisia, hevonen lopetti jalkojen hankaamisen ja näykkimisen. Eläinlääkärin raapenäytettä ei tehty.
Ennen minkään lääkityksen aloittamista tulee ottaa yhteyttä eläinlääkäriin, mielellään hevosiin erikoistuneeseen. Kaiken lisäksi vielä olisi yritettävä selvittää johtuuko vaiva todella vuohispunkista vai onko se mutarupea vai ehkä ruokintaan liittyvä iho-ongelma ? Mistä tiedetään kuinka moni hoitaa vuosikausia CPL:ää vuohispunkkina tuloksetta ? CPL on jo kroonistunut tila ja vaatii eri hoitokeinot pysyäkseen kurissa. Sen toteamiseksi jalasta pitää ottaa koepala.
Jotkut ovat todenneet kutinan selvästi vähentyneen, kun kaura on poistettu hevosen ruokinnasta. Vauvojen sinkkivoidetta on käytetty mutarupeen hyvin tuloksin. Englannista Suomeen tullut rikkijauhe on myös kokeilun arvoinen, erityisesti tupsujalkojen ihonhoidon kannalta, sitä saa myös apteekista. USA:sta löytyy myös rikkiä sisältävä shampoo, jota monet kasvattaja siellä suosivat.
Lisäys 16.4.2010 :
Syksyllä 2009 hoidin itse taas järjestelmällisesti vuohispunkkia syyskuun lopusta alkaen. Käytin ivermektiini-valeluliuosta sekä ivermektiinipastaa suun kautta ainakin 3 x kahden viikon välein. Kahden viikon välein suihkutin myös jalat luonnon pyretriiniä sisältävällä aineella, joka on saman vahvuista kuin Ektosid Vet ( kts.ylempää). Suihkutin myös harjat, varusteet, karsinan ja siellä olleet kuivikkeet. Suihke on tarkoitettu linnuille ja luonnollisesti keskustelin sen käytöstä eläinlääkärin kanssa. Ruvet yms. paranivat ja oireet loppuivat eikä niitä ole tähän päivään mennessä näkynyt :)
Lisätietoja:
Lähetä omakohtaisia kokemuksia tai pohdintoja asiasta, niin kerätään kaikki yhteen!
Seuraava on lainattu sivuilta Your Veterinary Clinic, aiheena tietenkin vuohispunkki
• Mites (mange)
Lice and mite (Chorioptes) infections are the most common parasitic skin infections in horses. Infections with Chorioptes are the most common mite infections in horses, while infections with Sarcoptes and Psoroptes are very rare. The are very contagious and may spreda through direct contact or indirect contact (tack, grooming material, etc.).
Chorioptis mange
Chorioptic mange is common in heavy breeds of horses and is most often identified in winter in horses with feathered fetlocks (Friesians, etc.). Lesions caused by Chorioptes equi start as a pruritic dermatitis affecting the distal limbs around the foot and fetlock. Papules are seen first, followed by alopecia, crusting, and thickening of the skin. Clinical signs are usually limited to the distal limbs, but sometimes the whole body can be affected. A moist dermatitis of the fetlock develops in chronic cases. The disease course is usually chronic without treatment, but the prognosis is favorable when treated. Diagnosis is made after microscopic examination of a skin sraping. Before treatment it's advisable to clip long hair. Topical treatments with anti-ectoparasitics are recommended. The whole horse should be washed. Amitraz is contra-indicated, because it's very toxic to horses: it can cause severe colic and death! Blankets, brushes, and ropes can be soaked in boiling water, while saddles and other leather items can be treated by wiping on a topical insecticide.
Administration of ivermectin or doramectin are also very effective. Repeat these treatments within 10-14 days, as the eggs are not killed by this treatment.
To control infestation on individual horses, a 0.25% fipronil solution (Frontline), the commonly used canine flea and tick control agent, can be used.
  
Left: Chorioptic mange in a Shire
Middle: Chorioptes mite
Right: close-up Psoroptes mite
Ruotsalainen eläinlääkäri Kerstin Bergball kävi marraskuussa luennoimassa aiheesta "vuohiskapi" ja Ruotsissa on käytössä seuraavia hoitokeinoja:
Phoxim-liuos eli Sebacil, johon hevosen jalka dipataan 3 kertaa päivässä 7-10 päivää.
Käytössä ovat myös fipronil ( Frontline ) ja erilaiset rikkivalmisteet ( lime sulfur ja selenium sulphide ) sekä permethriniä sisältävät valmisteet.
Lopullinen läpimurto hoitotuloksissa on kuitenkin naapurissammekin vielä haussa.
17.11.2009
|
